Ylös taantumasta
Elokuun viimeiset lämpimät päivät ovat käsillä ja viimeistään nyt alkavat loputkin kesäloman viettäjät olla takaisin sorviensa ääressä. Uutta tarmokkuutta tarvitaankin Suomen talouden nostamiseksi uudelleen kasvu-uralle. Taantuma on kestänyt jo jonkin aikaa, mutta vihdoin kesän aikana on sentään tapahtunut positiivisia asioita talouden saralla. Tärkeimpänä ehkä Euribor-korkojen merkittävä lasku huippulukemista. Toki nollaan on vielä matkaa, eikä sinne välttämättä enää päästäkään, mutta yhtä kaikki asuntovelallisten korkokulut tulevat nyt lopulta pienenemään merkittävästi seuraavien koron tarkistuksien myötä. Tämä saa taloustilanteen tuntumaan ainakin sen hitusen paremmalta. Inflaatio on myös taantunut samaan aikaan lähes miinusmerkkiseksi. Kustannustaso on näin ollen maltillisempi, eikä ainakaan ole merkittävästi enää nousussa.
Väreilyä ilmassa
Asuntomarkkinoilta on myös kesän kuluessa kuulunut merkkejä kaupankäynnin vilkastumisesta ja uusia asuntolainoja on nostettu kasvavaan tahtiin. Taantuma saattaa näiden lukujen valossa olla jo ohi. Tosin tulevat kuukaudet tulevat näyttämään, onko orastavalle optimismille jo katetta? Myös arvopaperimarkkinoilla kehitys on tasaantunut ja hienoista nousuakin voi olla taas odotettavissa pitkän taplaamisen jälkeen. Toki markkinoilla ja maailmantilanteessa ylipäätäänkin on edelleen huomattava määrä epävarmuustekijöitä, jotka tuskin ovat poistumassa. Etenkin maailmantilanne on hyvin epästabiili ja konfliktit voivat edelleen eskaloitua. Vähiten jännitettä ei aiheuta se, että meillä Suomella on yhteistä rajaa itänaapurin kanssa reilu 1300 kilometriä.
Tehtävää toki riittää. Kansantaloutemme ei ole erityisen elinvoimainen. Siitä osoituksena vaatimaton kasvu jo vuosien ajalta. Tilanne on muuttunut peräti niin, että edes hiukan positiivisista kasvuluvuista pitää jo olla tyytyväinen. Sote-tilanne on surkea ja valtiontaloutta pyritään tasapainottamaan epäsuosituilla säästötoimilla. Asetelma on ikään kuin lose - lose. Jos säästetään, niin se on huono juttu, kun monien toimeentuloon ja etuuksiin sekä palveluihin kajotaan. Jos taas ei säästetä, niin sekin on huono juttu, koska valtiontalouden alijäämä vain kasvaa entisestään.
Pienyrittäjää arvostetaan....vain juhlapuheissa
Suomen talouden rakenne on aina tupannut olemaan sellainen, jossa korokkeelle nostetaan valtio ja suuret vientiyritykset. Suomi elää viennistä ja metsästä on meikäläisittäin tuttu teesi. Valtio on sitten kerrytetyn tulovirran paras käyttäjä, eli veroja on hyvä saada kerättyä maksimaalinen määrä. Tästä taas viimeisimpänä esimerkkinä arvonlisäveron korotus syyskuun alusta 25,5 prosenttiin. Korotus ei taas ikävä kyllä yhtään helpota pienyrittäjien asemaa ja kotimaista kulutusta. Mutta, ei mitään uutta auringon alla. Eipä Suomessa koskaan oikein ole arvostettu pienyrittäjiä ja palvelusektoria. Ne ovat ikään kuin välttämättömiä pahoja. Yritysten vahtimisessa on paljon työtä ja vähän tuloja, ajatellaan. Mitä taas tulee palvelusektoriin, niin Suomessa on aina totuttu siihen, että ihmisten on hyvä osata tehdä mahdollisimman paljon kaikki itse, pois lukien toki ammattilaispalvelut, joiden luvanvaraisuutta kyllä säädellään ja valvotaan kiihkeästi. Ravintolat taas esimerkikisi ovat paheellisuuden pesiä, monen päättäjän mielestä ne voisivat aivan hyvin olla kiinni. Tämä asenne konkretisoitui erinomaisesti koronapandemian aikana, jolloin päättäjät korkeinta johtoa myöten sujuvasti puhuivat ravintoloista kuppiloina. Eihän toki Suomessa pidemmillä ravintolaillallisilla käydäkään juuri muuten kuin yritysten edustusrahoilla, rahvas käy ravintolassa lähinnä mäkkärissä ja kebab-kioskeilla.
Toivottavasti tulevaisuus näyttäytyisi jälleen valoisempana myös pienyrittäjillä. Oli taantuma tai ei, rahoitusta ainakin on hyvin edelleen saatavilla. Kotimaisen kuluttajan täytyisi nyt vaan yhä ponnekkaammin käyttää rahojansa suomalaisen yrittäjän tuotteisiin ja palveluihin arvonlisäveron korotuksestakin huolimatta.
