Krista Tervo

Urheilu on ollut minun elämässäni aina suuressa roolissa, ja olenkin pienestä pitäen harrastanut vaikka ja mitä. Maastojuoksut ja hiihtokisat tulivat pienelle tytölle kovin tutuiksi, kun tietysti halusi tehdä samoja juttuja kuin vanhemmat. Sisaruksen harrastuksen kautta tie vei myös esimerkiksi painin pariin, kun matsin ottaminen kahden isomman veljen kanssa kävi riittävän tylsäksi. Joukkuelajiakin piti kokeilla, joten jalkapalloa tuli pelailtua parisen vuotta. Kestävyysjuoksu muodostui kuitenkin päälajiksi ja kun paikat ei sitä kestänyt niin sitten uitiin kilpaa muutama vuosi ohella.

Yleisurheilua lähdettiin testaamaan juoksuharrastuksen myötä ja olikin todella kivaa kokeilla kaikkia uusia lajeja. Heittolajit eivät tosin olleet tässä kohtaa oikein mieleen, lähinnä koska olin niissä suhteellisen huono. Vuonna 2009 kuitenkin tarvittiin Vattenfall seuracuppiin edustaja moukarinheittoon ja sitä kertaakaan kokeilematta lupasin mennä. Väline saatiin kuin saatiinkin häkistä ulos ja sen verran itseluottamusta heräsi, että vuoden päästä mentiin jälleen (tietenkin ilman treeniä) samaisiin kisoihin keräämään pisteitä seuralle.

2010 vuoden lopulla vaihdoin seuraa, ja aukesi tilaisuus kestävyysharjoittelun lisäksi liittyä myös heittoryhmään, jolloin pääsin vihdoin oikeasti harjoittelemaan moukarinheittoa. Alussa kulkivat moukarinheitto ja kestävyysjuoksu rinta rinnan vähän erikoisenakin yhdistelmänä ja vuonna 2011 osallistuin nuorten SM-kisoihin molemmissa lajeissa. Intohimo kestävyysjuoksua kohtaan kuitenkin alkoi lopahtamaan, kun taas into moukarinheittoa kohtaan kasvoi. Lopulta ratkaisu oli selvä, ja päälajiksi valikoitui moukari ja kestävyysurheilijan päivät saivat jäädä taakse.

Urheilu-ura pähkinänkuoressa

Olen osallistunut urani aikana lukuisiin, niin nuorten kuin aikuistenkin, arvokisoihin, SM-kilpailuihin
sekä maaotteluihin. Niissä menestys on ollut hyvää ja finaalipaikkoja on ropissut, mutta arvokisamitali on vielä jäänyt uupumaan. Lähimmäksi olen päässyt nuorten MM-kisoissa 2016 (4.), EM 2022 (8.), MM 2022 (10.) sekä Olympialaiset 2024 (6.)

Mieleenpainuvin hetki urallani tapahtui vuonna 2019, kun heitin ensimmäisenä suomalaisena naisena yli 70 metriä ja rikoin täten pitkään voimassa olleen aikuisten Suomen ennätyksen. Uskon sen olleen se ns. kipinä, joka herätti halun menestyä ja uskon omaan potentiaaliin. Toinen pakollinen nosto on vuoden 2024 Pariisin olympialaiset ja kuinka vaikean kauden jälkeen ylsin karsinnassa voittoon ja uuteen ennätykseen. Myös finaali meni ihan kivasti, mutta nälkää jäi reilusti! Opiskelen urheilun ohella fysioterapeutiksi, sillä rakkaus urheiluun ja liikkumiseen ulottuu myös huippu-urheilun ulkopuolelle.

Motto:
Periksi ei anneta ennen kuin sydänkäyrä on suora.
Tämä motto on kulkenut urallani mukana alusta lähtien. Paljon alamäkiä kokeneena tiedän, että välillä tulee sellainen olo, ettei mistään tule mitään ja tekisi mieli luovuttaa. Olen kuitenkin päättänyt, että se ei tule ikinä olemaan minulle vaihtoehto, sillä jos antaa periksi niin ei voi saavuttaa mitään. Aina on mahdollisuus onnistua!