Reilu vuosi sitten kun koronapandemia iski toden teolla Eurooppaan ja Amerikkaan, ennustettiin maailman talouksien laskevan romahdusmaisesti. Laskua sitten toki kertyikin, mutta selvästi pienemmällä selvittiin mitä ennustukset kuvittelivat. Ruotsin piti pärjätä hyvin, kun se ei rajoittanut talouttaan Suomen tavoin. Toisin kävi. Monessa muussakin mielessä mentiin metsään. Selvää toki on, että tietyt toimialat kuten matkailu, majoitus ja ravitsemus etunenässä, kokivat järisyttävän rajun pudotuksen mistä ei ole toivuttu vieläkään. Toisaalta moni toimiala sai ns. kotoilusta ennen näkemättömän kasvusykäyksen. Nettona siten koronan vaikutus talouteen jäi paljon ennakoitua pienemmäksi. Elvytystoimenpiteet (EU:n elvytyspaketti ja keskuspankkioperaatiot) sen sijaan mitoitettiin worst case skenaarioiden mukaisesti ja rahaa on työnnetty talousjärjestelmään niin kuin ei koskaan ennen. Siten osakekurssit, kiinteistöhinnat, kryptovaluutat ja lähes kaikki sijoituskohteet ovat nousseet hinnoissaan aina vain kohti uusia korkeuksia. Kasvulle ei näy loppua, koska eipä näy elvytystoimillekaan loppua.
Korkojen pitäisi nousta, vaan eivätpä nouse kun keskuspankit eivät anna niiden nousta. Isompi korkojen nousu toki olisikin myrkkyä taloudelle ja valtavalle asuntovelallisten ja kiinteistökeinottelijoiden joukolle. Näin olleen korkojen ei voi antaa vapaasti nousta. Ekonomistit ym. tietäjät jatkuvasti kuitenkin hokevat, että korkojen pitäisi palata ”normaaliin” jossain vaiheessa. Mikä ihmeen normaali? Nyt viitataan johonkin ihmisen sivistyneen historian aikajaksoon, joka on ollut häviävän lyhyt. Esimerkiksi Japanissa korot ovat olleet matalat, lähes nollassa jo vuosikymmeniä. Ei ole mitään normaalia korkotasoa. Korot eivät edes määräydy vapaasti vaan sen mukaan, miten niitä halutaan manipuloida. Nykyään ne halutaan pitää nollan tuntumassa. Ei ole oikein muuta järkevää vaihtoehtoa.
Korot siis pysyvät nähtävissä olevaan tulevaisuuteen asti nollassa. Keskuspankit syytävät järjestelmään lisää rahaa ja julkinen sektori ja EU elvyttävät minkä ehtivät. Pankit kilpailevat asuntolaina-asiakkaista vailla huolen häivää, sillä hinnathan vain nousevat. Elämme nousukauden kiivasta vaihetta. Talouskasvu vauhdittuu nyt ennusteiden mukaan nopeimmaksi vuosikymmeniin. Edessä ovat siis hurjan kulutusjuhlan vuodet. Nähtäväksi jää onko korona muuttanut maailmaa pysyvästi vai jäivätkö ilmiöt koronavuoden uniikeiksi seikoiksi ja ihmisten toiminta palaa ennalleen vuoden 2019 ajankuvaa vastaavaksi, nyt vain vielä rajusti doupattuna. Suuri kysymys nyt kuuluu, miten käy inflaation. Inflaatio on ollut jo pitkään olematon, nyt sen kuitenkin ennustetaan kiihtyvän, kun ihmiset ryntäävät kuluttamaan. Tällaista kiihtymistä on tosin kyllä ennustettu monesti aiemminkin. Toistaiseksi näin ei ole pahemmin päässyt tapahtumaan. Inflaatio on muutenkin ihmisen itse kehittelemä suure. Mitä siellä korissa on, ratkaisee, onko inflaatiota vai ei. Jokainen ymmärtää, että todellista hintojen nousua on ollut valtavasti, kun omaisuuskohteiden hinnat ovat nousseet räjähdysmäisesti. Kulutushintainflaatiota taas ei ole ollut, kun ihmisillä länsimaissa menee nyt jo valmiiksi niin hyvin, että lisääntyvä rahan määrä ei saa ostamaan valtavasti enemmän ruokaa. Kilpailu ja teknologian kehitys pitävät kulutushyödykkeiden hinnat kurissa. Jäämme siis odottelemaan pitävätkö ekonomistien arviot kuluttajahintainflaation kiihtymisestä paikkansa.
Yhtä kaikki, näyttäisi olevan varmaa, että talouskasvu ainakin on kiihtymässä. Se koskee lähes koko talousrakennetta. Varmasti myös matkailu-, majoitus-, ja ravintola-aloja kunhan rajoituksista päästään ja rokotuskattavuus paranee. Sitten taloudessa on vauhtia ja pienetkin yritykset, jotka olivat monessa kohtaa pahimpia koronan kärsijöitä, pääsevät uuteen kukoistukseen. Uuden nousun kynnyksellä ja koko korona-ajan rahoitusta tarvitaan kuten ennenkin. Pankkilaina ei ulotu joka paikkaan, siksi tarvitaan myös joustavia yrityslainottajia, jotta kokonaisvaltainen talouden kasvu voi toteutua.
