Koronavirus on onnistunut laittamaan maailman talouden polvilleen muutamassa kuukaudessa, eikä kukaan vielä tiedä, miten ja milloin tästä selvitään ns. normaalitilanteeseen. Toisaalta on myös esitetty jo arveluita, että aikaisempaan ei ole paluuta, vaan maailma kuten sen tunnemme ja tiedämme, on muuttunut perusteellisesti ja meitä odottaa uudenlainen tulevaisuus. Millainen, sitä emme toki vielä tiedä, mutta arvatenkin siihen voisi odottaa liittyvän aiempaa enemmän sosiaalista etäisyyden ottoa. Tämän voi olettaa heijastuvan tulevaisuuden yritysrakenteeseen. Fyysistä läsnäoloa vaativat palvelut kokisivat kovia, niin kuin on nyt jo huomattu keskellä kriisin ydintä.
Siitä lähtien kun Covid-19 tauti alkoi toden teolla leviämään Kiinassa ja sittemmin Euroopan yhdessä mahtimaassa, Italiassa, alkoi massiivinen osakemarkkinoiden romahdus, joka kuitenkin sittemmin on jo hyvin pitkälle toipunut pohjistaan. Tämä tuntuu vähintäänkin erikoiselta, sillä Koronan talousvaikutuksethan ovat vasta tuloillaan, eikä vaikutusten kestosta ole vielä harmaintakaan aavistusta. Kuten hyvin tiedetään, pörssien nousurallin taustalla vaikuttaa valtioiden valtavien lainarahaan perustuvien elvytyspakettien lanseeraus, ja lisäksi keskuspankit syytävät markkinoille rahaa kasapäin tahtiin, jonka varjossa finassikriisin jälkeiset ajat reilu 10 vuotta sitten. Mantraksi näyttää muodostuneen: ”pelastetaan ainakin suursijoittajat”. Muita talouden toimijoita voi sitten arvioida vähän harkinnan mukaan.
Suomessa on viime päivinä käyty aktiivista keskustelua (haluttaisiin toki mieluummin kiireellä päätöksiä) ravintoloiden pelastuspaketista. Tästä ei tule valmista. Hallitus ei tunnu pääsevän keinoista eikä suuruusluokasta yhteisymmärrykseen. Joka tapauksessa on selvää, että päätöksiä tarvitaan pian ja rahaa tulee menemään rutkasti, jotta isot määrät konkursseja voitaisiin välttää. Ravintoloilla ei tyypillisesti montaa viikkoa enemmäksi ajaksi ole kassoja käytössään, ja take away/kuljetuspalvelut eivät kata kuin pienen osan menetetystä liikevaihdosta. Jatkossa toki näiden merkitys voi muodostua pidemmällä aikavälillä suuremmaksikin, mikäli sosiaalinen etäisyyden otto jää vallitsevaksi asiantilaksi. Suomessa trendin ymmärtää muutenkin, sillä ravintolan viinit esimerkiksi on niin hintavia, että säästö on merkittävä, jos tilaa ravintolaruoan kuljetettuna kotiin ja valitsee itse viinit Alkosta.
Ravintoloiden lisäksi toki muutkin toimialat ovat pulassa. Eniten sellaiset, joissa on paljon fyysistä yhteyttä ja eritoten palvelualat muutenkin. Kansainvälisesti arvioiden matkailualan tulevaisuus on hyvin hämärän peitossa, ja siten turismi toimialana myös Suomessa, vaikka täällä ko. toimiala on vain pienen pieni tekijä verrattuna talouden tuhoon, mitä turismin notkahtaminen teettää eteläisemmässä Euroopassa. Yritysten pelastamiseen on suoran tuen kohtaloa odottaessa valjastettu Business Finland ja Finnvera sekä pankit rahan lainaajina, jälkimmäisen antaman takauksen nojalla. Prosessi on kuitenkin kankea, epävarma ja epäselvä. Business Finlandin avustuksista taas nousi sellainen mediakalabaliikki, että homma meni farssin puolelle, ja osa avun saajista on jo palauttamassa avustusta. Talouden piristämisen kautta ajateltuna kuitenkin varmasti kiertoon suurin osa niistäkin rahoista olisi mennyt, sivutuotteena syntyi vaan niin paljon kateutta ja tyrmistystä, että kokonaisuudesta tuli pannukakku.
Pankeille vaihtoehtoiset rahoitusyhtiöt ovat jatkaneet mm. online yrityslainojen ja laskurahoituksen tarjoamista kriisin aikana, ja tämän kaltainen siltarahoitus esimerkiksi puoleksi vuodeksi voikin olla monen yrityksen kohdalla hyvinkin toimiva ratkaisu. Yrittäjän on toki syytä arvioida tarve mahdollisimman tiukasti samalla toiminnan kuluja karsien. Näin toimien siltarahoituksen kustannus ja takaisinmaksu eivät muodostu tarpeettoman kalliiksi.
Moni haikailee paluuta vanhaan normaaliin, mutta hyvin moni on myös sitä mieltä, että korona-aika on tuonut elämään paljon hyvää. Ennen muuta hiljentymistä ja hidastamista. Moni onkin jo väsynyt ainaiseen kiireeseen ja säntäilyyn. Etätyö on ollut pitkään jo ikuinen lupaus, koko ajan lisääntymässä ja tuloillaan, mutta mitään ei oikein vuosikausiin ole tapahtunut, vaan ihmiset raahaantuivat toimistoille viettäen jopa tunnin suuntaansa ruuhkaisilla työmatkoilla. Nyt kriisin ansiosta etätöihin ovat joutuneet lähes kaikki, joille se on mahdollista, ja valtaisa joukko tästä porukasta haluaa jatkaa etätöissä tulevaisuudessakin, vähintäänkin osin. Tämä voi muuttaa työelämän rakennetta, toimistotilojen käyttöä ja jopa ihmisten asumistottumuksia, kun etätöitä voi tehdä käytännössä mistä vain, missä on hyvät tietoliikenneyhteydet.
Lentoyhtiöille tilanne on erityisen hurja. Matkailun osalta on varmaan kaikkein suurin kysymysmerkki se, että milloin, jos koskaan, matkustus palautuu kriisiä edeltävälle tasolle. Vähintäänkin kaukomatkailun toipumiseen menee pitkä tovi, ei uskalla edes arvailla. Minkälaista lentomatkustus tulee olemaan (maskit, turvavälit, terveystilan seuranta ym) ja minkä hintaista ja mitä lentoyhtiöitä kriisin taittuessa jää jäljelle. Vähenevätkö muutaman päivän kaupunkilomailut tarpeettomina riskeinä? Entä liikematkustus, kun on totuttu etäkokouksiin. Ainakin ilmaston luulisi kiittävän, mutta talouteen matkailun väheneminen tulee iskemään lujaa. Minne voidaan matkustaa ja mistä? Mikä on EU:n tulevaisuus, kun kriisin oloissa ei ole solidaarisuudesta ja yhteisestä päätöksenteosta tietoakaan. Miten suhtaudutaan sooloilijoihin, kuten ennen kaikkea Ruotsiin? Minkälaisiksi maiden suhteet muodostuvat, kun talouden jälleenrakennus ja eheytys akuutin kriisin hellittäessä pääsee kunnolla käyntiin.
Selvää on, että koronakriisi aiheuttaa massiivisen talouden romahduksen ja rakennemuutoksen kun "normaalissakin" tilanteessa talouden osalta on aina kysymysmerkkejä. Yhtä varmaa on, että mukanaan talouden romahdusta seuraa laajoja yhteiskunnallisia ja kansainvälisiä rakennemuutoksia, vielä emme vaan tiedä millaisia. Toivottavasti enimmäkseen positiivisia.
