Rupesin laskemaan, kuinka paljon aikaa on kulunut viimeisestä blogipostauksesta ja siitä kun viimeksi kerroin kuulumisia. Tuntui ikuisuudelta, vaikka aikaa onkin kulunut reilu kuukausi. Siinä ajassa kerkeää suhteellisen paljon. Tai jos helsinkiläisiltä tietyömaa-urakoitsijoilta kysyy, niin hädintuskin kerkeää vatupassia löytää. Sillä näkymä kodin ikkunasta kadulle ei ole juuri muuttunut, mutta omalla urheilijan polulla on tehty vähintäänkin peruskorjaus ja uudet liittymät.
Taisin jäädä viimeksi tilanteeseen, jossa alkukauden kisat olivat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle. No tilanne ei siitä varsinaisesti ainakaan heti räjähdysmäisesti muuttunut. Rukan mailmancup jäi välistä Suomen cupin limbon jälkeen ja olikin aika kääntää katseet tuttuihin maailmancup tarkkailuihin Imatralle. Siellä oli tarjolla jälleen edustuspaikka maailmalle. Lähdin kisoihin aika luottavaisin mielin, sillä olin voittanut kisat kolmena vuotena putkeen. En ollut luottavainen siksi että olin varma voitostani, kaukana siitä, mutta ainakin konsepti oli selkeä ja rehellinen. Tulos tai ulos. No itse kisoissa oli jo parempaa kulkua, mutta kunto ei ollut vielä finaaliin asti riittävä.
Tämän jälkeen olikin otettava muutama askel taaksepäin. Siirryin treenitauolle ja odottamaan joulua. Treenasinkin kovaa seuraavat viikot. Elämä oli nastaa, kun sai vaan tehdä treenejä, syödä ja keskittyä palautumiseen. Oikeastaan jollain tavalla nautin tilanteesta. Sain ottaa täysillä syyn itseeni, harjoitella aamusta iltaan ja kontrolloida tilannetta. Kelit etelässä eivät varsinaisesti joulun alla aamuisin huutaneet mun nimeä lenkille, mutta halu muuttua oli kovempi kuin halu mukavuuteen. Kuka loppu viimein tykkää mukavuudesta, jos se ei ole ansaittu. Olen koittanut viime aikoina ottaa asiat asioina. Sitä pystyy uhriutumaan aina, kun asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina voi selitellä, miten vika oli muissa tai kuinka itseä on kohdeltu väärin. Ja niin olen itsekin tehnyt. Toinen vaihtoehto on hyväksyä puutteet ja alkaa tekemään asioita sen eteen, että asiat muuttuisivat parempaan. Selittäjät selittää ja tekijät tekee -yksinkertaista. Ei pidä pelätä päivää, jolloin on menettänyt kaiken saavutetun vaan sitä kun ei ole enää tavoitteita tai suuntaa.
Vuoden vaihtuessa olimme lähdössä Skandinavia cupiin Ruotsiin. Se oli tärkeä näyttökilpailu tulevia maailmancup kisoja varten. No, ne kisat peruttiin pakkasen takia. En tiedä ajatteliko joku että pohjoisruotsalainen sää tammikuussa vertautuu johonkin Malibuun, kun keskilämpötila siellä huitelee -20 asteessa. Näyttökilpailut siirrettiin Tampereelle. Se tarkoitti tietenkin sitä, että piti voittaa. Menin kisaan avoimin mielin ja onnekseni huomasin, että kroppa toimii taas pitkän ajan jälkeen. Kokemuksen, taktiikan ja hyvän suksen ansiosta voitin koko kilpailun. Kuulin kilpailun jälkeen huuteluja, kuinka paras ei voittanut ja että voitin väärin, kun lähdin viimeiseen laskuun ensimmäisenä. Onnekseni urheilussa ei ole palkintoja jaettu vielä muun, kuin tuloslistan perusteella. Selittelijät selittää ja tekijät tekee.
Tampereen ykkönen
Seuraavaksi siirryin jo tänne Italian Livignoon valmistautumaan maailmancupiin. Kilpailut ovat reilun viikon päästä St Moritzissa, joka on kisakalenterissa nimeltään Engadinin maailmancup 2025. Minun paraatimatka, eli miesten vapaan sprintti on ohjelmassa lauantaina 25.1.2025. En tiedä mitä tuloksia tuleman pitää, mutta mennään nöyränä ja kunnianhimoisena viivalle!
Moikka! Syksy on sujahtanut vauhdilla. Syksy tuntuu olevan yleisurheilijalle kuin uudenvuoden alku. Asetetaan uudet tavoitteet ja tehdään suunnitelmia niiden saavuttamiseksi. Uuden kauden alkaessa tuntui myös kalenteri täyttyvän monenlaisella muullakin hoidettavalla asialla.
Kulunut syksy on ollut ehkäpä urani antoisin. Olen nauttinut suurella sydämellä tekemisestäni. Syitä tähän on varmasti monia. Jotta ajatuksiani ja näkemyksiäni pystyisi ymmärtämään, on varmasti kelattava rullaa hieman taaksepäin. Kilpailukauteni talvella 2024 oli monessa suhteessa vaihtelevainen. Olin paljon sairaana, pääkisoja jäi väliin ja maailmancupin kilpailuja tuli vähän. Kausi oli myös onnistunut. Ne kilpailut, jotka pääsin kilpailemaan, olivat todella hyviä. Hiihdin normaalimatkojen kilpailuissa selkeästi urani parasta vauhtia, voitin Finlandia hiihdon ja SM-hopeaa sprintissä Vantaalla sekä sijoitun Lahden maailmancupissa 20. parhaan joukkoon.
Huh, olipa vauhdikas kesä! Peräti jo kolmas kilpailukesäni 800 metrin juoksijana tuli päätökseen viime sunnuntaina Zagrebissa, Kroatiassa. Vauhdilla on kesä hurahtanut, mutta on sen aikana tullut paljon koettuakin. Tavakseni on tullut reflektoida mennyttä kautta kilpailukauden päätyttyä ennen katseiden kääntämistä kohti seuraavia tavoitteita. Haluan jakaa teillekin ajatuksiani kuluneesta vuodesta.
Siltaraha Oy jatkaa sponsorointisopimuksiaan kahden suomalaisen huippu-urheilijan kanssa
Siltaraha Oy lähti viime vuoden lokakuussa sponsoroimaan kahta suomalaista huippu-urheilijaa, Eveliina Määttästä ja Verneri Suhosta. Olemme iloisia, että yhteistyömme urheilijoiden kanssa vielä jatkuu, sillä jatkamme sponsorointisopimuksiamme molempien urheilijoiden kanssa myös seuraavalle kaudelle.
Yleisurheilukesä on jo kovassa vauhdissa ja tätä upeaa kahden arvokisan kesää varten haaveissani oli ollut mahdollisuus päästä panostamaan harjoitteluun ja harjoitteluolosuhteisiin paremmin kuin koskaan aikaisemmin urheilu-urallani. Ilokseni Siltaraha lähti minun pääyhteistyökumppaniksi viime syksynä ja on ollut mahdollistamassa tämän urheilu-unelman toteutumista.
Kevät on hurahtanut vauhdilla ja vauhtia on mukavasti riittänyt myös harjoituksissani. Maaliskuun harjoitusleiriltä Etelä-Afrikasta mieleeni jäi hieno treenipäivä, kun aamupäivällä juoksin lentävän 30 metrin ennätykseni ja iltapäivällä tein parhaimman vauhtikestävyysharjoituksen urallani tuohon asti. Eli käytännössä rikoin sekä nopeutta että kestävyyttä mittaavissa harjoituksissa treeniennätykseni saman päivän aikana.
Tervehdys! Hallikausi on jo pyörähtänyt hyvään vauhtiin ja käynnistin kauden viime viikolla Puolassa uudella sisäratojen Suomen ennätyksellä 2.01.57. Kilpailu oli tasokas ja pääsin juoksemaan mukavassa letkassa. Enpä ollut koskaan aikaisemmin juossut hallikisaa tuollaisella sisästadionilla ja innokkaan yleisön ympäröimänä. Kelpo kisa siis kaiken kaikkiaan.
Marraskuun loppupuoli ja joulukuun alku vierähtivät vauhdilla Etelä-Afrikan leirillä. Leirin alussa tuntui olevan kaikenlaista pientä alkukankeutta, sillä Etelä-Afrikan olosuhteet pääsivät hiukan yllättämään leiriporukkamme. Heti alkajaisiksi saavuimme iltasella majapaikkaan juuri monta tuntia kestävän sähkökatkon aikaan. Siinä majoittuessamme puhelimiemme valon kajastuksessa epäonnisesti nyrjäytin myös nilkkani majapaikkamme pihamaalla. Muutaman tunnin kestävät sähkökatkot osoittautuivat toistuvan koko leirimme ajan, jopa useita kertoja päivässä, vaikuttaen enemmän tai vähemmän arkirutiineiden muodostumiseen, kuten ruoanlaittoon ja tietokonehommien tekoon.
