Syksyä kohti

Heinäkuun lopun ja elokuun alun sateiden myötä alkaa kesä kääntyä pikku hiljaa syksyn puolelle. Suurin osa lienee jo palaillut “sorvin ääreen”. Suomen kesä on tunnetusti lyhyt, mutta vähäluminen. Sitä se oli tälläkin kertaa. Syksy saa vääjäämättä ja sen myötä alkaa pohdinta siitä, mikä on taloustilanne ja mitä talouden rintamalla lienee tapahtumassa.

Merkit taloustilanteen kehittymisestä ovat olleet jossain määrin ristiriitaisia. Toisaalta ollaan useissa yhteyksissä oltu sitä mieltä, että nousu on alkamassa, ja kiinteistömarkkinat alkavat pian taas vetämään. Tämä näkemystä on haettu mm. siitä, että Euribor-korot ovat vihdoin laskusuunnassa. Syytä on kuitenkin huomata, että niihin nollatasoihin, joihin ihmiset totuteltiin viime vuosikymmenen aikana, on hurjasti matkaa. Suunta on kuitenkin sentään alaspäin. Kiinteistövälittäjien optimismia huokuviin kommentteihin on toki myös aina syytä suhtautua pienellä varauksella. Siinähän toki pyritään puhumaan kanveesissa ollutta toimialaa elpymään edes vähän. On myös huomattava, että myymättömien uudiskohteiden varasto on järisyttävä. Käytettyjen markkinoilla kauppaa varmasti saa aikaiseksi jos suostuu kunnolla hintaa tiputtamaan. Tämä vaan ei ole suomalaiselle asuntomarkkinalle luonteva toimintatapa. Mieluummin pidetään myynnissä joko kuukausitolkulla tai sitten ei myydä tai listata ollenkaan. Aikanaanhan toki markkina normalisoituu, mutta onko se syksyllä, ensi vuonna vai kauempana. Tiedä häntä, aika näyttää.

Kansankapitalismista kohti surkeutta....ainakin pörssissä

Toisena ilmiönä on vuosia jo hehkutettu kansankapitalismi, eli kaikki kynnelle kykenevät laittamaan vaan roposensa pörssiin. Sieltä kuulemma tulee parhaat tuotot “pitkällä aikavälillä”. Ilmaisu on tosin niin epämääräinen, ettei sen esittäjä koskaan joudu mihinkään vastuuseen. Onhan pörssit toki maailmalla viime vuosina nousseetkin, mutta jos katsoo Suomea, niin siinä saa kansankapitalistilla olla pitkä pinna. Ehkä tästä syystä markkinoidaan sijoitustyyliä: “Osta ja unohda”. Viime aikaisen kurssikehityksen perusteella unohtaminen tuottaa parasta mielenrauhaa. Niille, joiden mielestä nousu on aivan just nurkan takana, niin ainakaan ajatus ei perustu mihinkään rationaaliseen analyysiin. Enemmän kai ihan toiveajatteluun ja kyllästymiseen Helsingin pörssin jatkuvaan alisuoriutumiseen. Vaihdon vähentyminenkin viittaa siihen, että ajan myötä koko Helsingin pörssi on vaarassa marginalisoitua. Pääomamarkkinoiden globalisoituminen on hyvässä vauhdissa.

Miten siellä "alhaalla" jaksellaan?

Miltä sitten näyttää sillä kuuluisalla ruohonjuuritasolla? Tämä kiinnostaa ennen kaikkea kotimaista taloutta ja siten suomalaisia yrityksiä, yrittäjiä ja pienyrittäjiä. Toteutuma riippuu kovasti ennen kaikkea kuluttajan (useimmiten palkansaajan ja eläkeläisen) tilanteesta. Näkymät eivät liene ihan heikot, muttei niitä voi erinomaisiksikaan luonnehtia. Juuri voimaan tullut ALV korotus syö vähäistä ostovoimaan entisestään. Jo tätä aiemmin voimakkaana laukannut inflaatio - joka onneksi sittemmin on taittunut - ja korkojen raju nousu ovat haukanneet useimpien tilipussista leijonan osan. Työllisyystilanne on kuitenkin kohtuullinen, mutta käyttävätkö ihmiset ei-välttämättömiin tavaroihin ja palveluihin rahaa? Se onkin toinen juttu, kovat ajat ovat ehkä säikäyttäneet ja rahaa ei enää saa lainaksi ilmaiseksi. Palaako kulutushalut pian vai onko säästömoodi päällä vielä pitkäänkin? Ainakin ravintoloiden haastavasta tilanteesta olemme kuulleet pitkin kevättä ja kesää. Tavalliselle palkansaajalle muiden kuin pikaruokaloiden antimet, varsinkin jos lasketaan mukaan alkoholijuomat, ovat kovin kalliita. Ei niitä käytetä monta kertaa viikossa. Joka tapauksessa orastavaa optimismia on kuitenkin ilmassa. Toivotaan nousujohteista syksyä.