Viime kuukausien puheenaihe talousmediassa on ollut inflaation kiihtyminen ja nousevat korot. Molemmissa näkyy merkkejä nousun alkamisesta, joskaan yksimielisyyttä ei ole siitä, onko nousu vasta alkamassa, lähdetäänkö jo kohta alaspäin vai oliko tämä nyt tässä. Yhtä kaikki, epävarmuutta ainakin on ilmassa nyt ja tulevaisuudessa. Elämä maapallollamme on epävarmuuden kyllästämää.
Joka tapauksessa, kun puhutaan nousevista koroista, niin käytännössä sellaisiin korkotasoihin mitä joskus taannoin oli tavanomaista, ei nykyään taitaisi enää olla varaa. Taloutemme on niin tappiin asti velalla pyörivää, että useiden prosenttiyksiköiden korot olisivat tuhoisia. Tämän logiikan mukaan niin kauan kuin talousjärjestelmäämme pyöritetään nykymetodein, ei keskuspankeilla siten ole varaa antaa korkojen nousta määrättömästi. Aikoinaan pystyttiin vaikuttamaan vain lyhyisiin korkoihin, mutta tämän päivän keinovalikoimaan kuuluu myös pitkiin korkoihin vaikuttaminen joukkovelkakirjojen osto-ohjelmien ym. kautta. Mikäli taas korkoja painetaan liian aggressiivisesti nollaa kohti, niin tällä riskeerataan talouteen inflaatiota. Ainakin vallitsevien talousoppien mukaan. Jatkuvan kasvun filosofia ei kuitenkaan pidä kohtuullista inflaatiota pahana, päinvastoin, se kiihdyttää toimeliaisuutta ja kasvua.
Länsimaissa koko inflaation ajatus tuntuu hukkuneen vuosien saatossa, kun on totuttu, että inflaatiota on joko häviävän vähän tai ei ollenkaan. On pidetty pikemminkin ongelmana inflaation vähäisyyttä. Vasta nyt pitkästä aikaa alkaa olla merkkejä inflaation kiihtymisestä. Tällä siis tarkoitetaan kuluttajainflaatiota, eli sitä, mitä puhekielessä ja uutisoinnissa yleensä inflaatioksi nimitetään. Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseinen inflaatio on ihmistieteilijöiden keksimä suure. Se, mitä sillä mitataan, tulee siis suoraan laskukaavoista. Kuvaako kyseisen laskelman tuottava luku siten oikein rahan arvon alenemista suhteessa hyödykkeisiin, on toki kyseenalaista. Jotta laskelma ylipäätään voidaan tehdä, pitää tehdä jotain oletuksia ihmisten keskimääräisestä kulutuskorista. Joidenkin kulutusta kyseinen oletuskori kuvaa varmaan aika hyvin, toisien taas hyvin huonosti. Lisäksi täytyy pitää mielessä, että kysymyksessä on todellakin kuluttajahintainflaation mittari. Kokonaan eri asia on, miten omaisuuskohteet inflatoituvat. Tämä inflaatio on ollut voimakasta jo hyvin pitkään, viimeistään finanssikriisistä lähtien. Suurin osa järjestelmään pumpatusta rahasta on siis mennyt osakkeiden, joukkovelkakirjojen ja kiinteistöjen arvonnousuun.
Pienyrittäjän kannalta mahdollisella korkojen nousemisella ei ole juuri minkäänlaista vaikutusta, elleivät korot nousisi hyvin paljon. Pankkilainoituksen osalta saatavuus ja marginaali tulevat jatkossakin vaikuttamaan kokonaisuuteen enemmän kuin mahdolliset pienehköt korkomuutokset. Mitä taas tulee vaihtoehtoisiin yrityslainoihin, niin niiden hinnoitteluun vaikuttaa huomattavasti enemmän kysyntä ja tarjonta sekä kilpailutilanne. Näihin eivät pienehköt korkomuutokset juurikaan heijastu. Pieni inflaation kiihtyminen toisaalta todennäköisesti kohentaisi taloudellista toimeliaisuutta ja yrittäjien liiketoimintoja, joten näidenkään epävarmuuksien johdosta tuskin mitään dramaattista seurausta useimmille yrittäjille tulee olemaan.
