Kuluva syksy on ollut mielenkiintoista aikaa, huikeaa jatkumoa keväällä alkaneelle myllerrykselle, sillä pandemia on yhä keskuudessamme. Koronasta tuli sitten toinen aalto, oli maskeja tai ei. Suomi jälleen nyt syksyllä - kuten aiemmin keväällä - näyttää selviävän paljon vähemmällä kuin muualla Euroopassa ja länsinaapurissa Ruotsissa.
Kaiketi syrjäänvetäytyvä ja epäsosiaalisuuteen taipuvainen kansamme on erityisen hyvin sopeutunut olosuhteisiin, joissa elinehtona on sosiaalisen etäisyyden ottaminen. Vitsailtiinhan jo keväällä sillä, että suomalainen kauhistui kun kuuli, että pitäisi olla metrin turvaväli… onko pakko siis niin lähelle mennä? Selkeästi ominaispiirteemme ja harva asutus suojaa meitä pahemmalta Korona-aallolta. Toki se, että sairastumiset ja kuolemat ovat huomattavasti pienemmät kuin useimmissa muissa maissa, on itsessään erittäin hieno asia. Joka tapauksessa kuitenkin Koronan talousvaikutuksilta ei näilläkään leveysasteilla ole täysin vältytty. Kuten muualla maailmassa, on majoitus- ja ravitsemusala erityisen vaikeassa tilanteessa. Samoin moni ihmiskontaktia vaativa palveluala. Tässäkin suhteessa kuitenkin Suomessa on asiat mallillaan verrattuna moneen muuhun maahan. Suomessahan palvelusektori on ollut aina historiallisesti suhteellisen pieni, eli kokonaistaloudellisesti tilanne ei ole niin paha kuin maissa, joissa palvelusektorin osuus kokonaistaloudesta lasketaan kymmenissä prosenteissa.
Koronatilanteen viime aikaisten käänteiden lisäksi tapahtumia on muitakin. Tärkeimpänä rapakon takana pidetyt presidentin vaalit. Erinäisten vaiheiden päätteeksi voittoa koitoksessa on ottamassa vaihteeksi demokraatti ja kaikkien aikojen iäkkäin presidenttiehdokas. Toki ääniä lasketaan vielä viikkotolkulla ja vaalien rehellisyyttä tai muuta arvioidaan vielä tuomioistuinten toimesta. Yhtä kaikki, lopulta lienee niin, että tammikuussa presidentti on taas demokraatti neljän vuoden republikaanisen tosi-tv tähden kauden jälkeen. Taitaa kuitenkin olla niin, että se kuka kulloinkin pestiä hoitaa lienee loppupeleissä suhteellisen merkityksetöntä? Tärkeintä on tarjota kansalle leipää ja sirkushuveja ja mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä. Tuntuu kuitenkin erikoiselta, että eikö maailman mahtavimmasta maasta ja maanosasta yhtään muita ehdokkaita sitten lopulta löytynyt? Onko maailma muuttunut siten, että presidentin virka ja muutenkin vastuunkanto valtion asioista ei ole enää muodissa?
Rahoitusmarkkinoilla on riittänyt myös kummasteltavaa kerrakseen. Koronan siivittämänä valtiot ja keskuspankit ovat työntäneet markkinoille elvytystä kaikissa mahdollisissa muodoissa. Pörssispekulantit ovat kiittäneet ja kurssit ovat olleet pääosin matkalla voimakkaasti ylöspäin. Tavallisella päättelyllä ei ole enää juuri mitään virkaa kun toisaalta korona näyttää vaikuttavan negatiivisesti suunnilleen kaikkeen tai ainakin enemmistöön talouden toimeliaisuudesta, mutta siitä huolimatta pörssikurssit vähät välittävät. Massiivinen elvytys valuu eri reittejä pitkin osakemarkkinoille kun korkomarkkinoillakin ollaan oltu jo hyvä tovi miinuksen puolella. Muitakaan vaihtoehtoja ei siis tunnu oikein olevan. Toisaalta voihan olla niinkin, että markkinat ehkä aivan oikein kuitenkin päättelevät, että korona ei jatku ikuisuutta ja vuoden parin heikot tuotot kuitataan helposti myöhempien vuosien vahvana kysyntänä. Mene ja tiedä, mutta vauhtia ja kummallisuuksia on ollut kyllä riittämiin.
Maa kiertää edelleen aurinkoa vaikka pallon päällä tapahtumia piisaakin. Pienessä Suomessamme myös elämä jatkuu ja niin myös talouselämä. Erityisesti pienyrityksille, joilla on heikosti puskureita vaikeita aikoja varten, on korona-aika ollut haastavaa. Mikäli kuitenkin pandemia ja sen aiheuttamaa tuskaa kestää enää esimerkiksi kuukausia, niin erilaisten tukien, laina-avustusten, lomautusmahdollisuuksien ja kehittyvän yrityslainamarkkinan kautta mahdollisuudet on hyvät selvitä myrskyn yli mikäli vaan liiketoiminta on muuten vakaalla pohjalla ja kannattavaa. Andy McCoyn ja Micheal Monroen kulttimainseeen noussut haastattelu, kuitenkin taitaa edelleen pitää totensa? Suomi voi olla välillä (tai yhä, riippuu lukijasta) ahdasmielinen "junttila" mutta harvalla pienyrittäjällä on lompakossa 30 000 €:n edestä puskuria pahan päivän varalle. Kulutusrahoituksen väliaikainen korkokatto (joka saanee yllättäen jatkoa) on osaltaan tuonut lisää tarjontaa yritysrahoitukseen ja vaihtoehtoja onkin monia tarpeessa oleville yrityksille. Hakuprosessi on yksinkertainen internetin mahdollistamana ja luottopäätökset syntyvät vauhdikkaasti. Yrittäjä voi miettiä etukäteen minkälainen “kriisirahoitus” tai siltarahoitus (silta yli myrskyisän veden) omalle kohdalle sopii parhaiten antamaan mahdollisuuden turvata tulevaisuuden liiketoimintaa ja yrityksen elinkaarta ja elinkeino yrittäjälle pitkälle tulevaisuuteen.
