Lunta on vielä maassa ja pakkanen paukkuu, mutta kevät etenee vauhdilla, ja muutamien viikkojen päästä koittavat jo vaalit. Asetelma on mitä mielenkiintoisin, kun talouden realiteetit ovat kääntyneet aivan uuteen asentoon sitten reilu vuosi sitten alkaneen Ukrainan sodan. Kuluneelle jaksolle mahtuu vielä lisäksi pitkä ja raskas koronapandemia. Näiden tapahtumien ja edelleen jatkuvan sotatilan ja maailmanpoliittisen sekasorron seurauksena taloustilanne maailmalla ja myös toki Suomessa on kääntynyt kasvusta ja nollakoroista taantumaan ja nousevien korkojen ympäristöön. Kehitykselle ei tunnu näkyvän ainakaan välitöntä helpotusta, vaan vaikeata tulee olemaan ainakin näköpiirissä olevan lähitulevaisuuden aikana.
Taloustilanteen johdosta vaaliasetelma on mitä kutkuttavin. Vallankahvassa oleva SDP pääministeri Sanna Marinin johdolla on korona-aikana lisännyt mittavasti valtion menoja ja sitä kautta velkaa. Nyt tästä massiivisesta velanotosta on kehkeytymässä suuret kustannukset tulevaisuudessa, sillä korkotaso on noussut merkittävästi. Sitä vastoin näköpiirissä ei kuitenkaan ole keinoja, miten velanottoa saataisiin suitsittua. Päinvastoin, taantuman pelko lisää painetta entisestään kasvattaa valtion menoja ja panostaa lisää elvytykseen. Poliittisella kentällä on myös toisaalta paljon valtion kasvavalle roolille suotuisia näkökantoja, eli asetelmaa ei välttämättä nähdä pelkästään negatiivisessa valossa. Suomalaiset on jo pitkän ajan kuluessa totutettu siihen, että valtio on isoin, paras ja luotettavin toimija ylläpitämään suomalaisten elintasoa ja tuottamaan hyvinvointia. Seuraavaksi paras taho ovat suuret vientiyritykset. Tämä ajatusmalli voi johtaa siihen, että valtion rooli Suomessa tulee entisestään kasvamaan tulevaisuudessa.
Kolmen suurimman puolueen tilanne näyttäytyy vaaleihin lähdettäessä mielenkiintoiselta. Pääministeri Marinin ennennäkemätön kansansuosio varmistanee sen, että SDP on vahvoilla näissäkin eduskuntavaaleissa, ja on hyvin mahdollista, että hallitus rakentuu vaalienkin jälkeen SDP:n tahtipuikkojen mukaan. Kokoomuksen puolestaan on ollut hyvin vaikeaa kunnolla haastaa nykytilaa, jos uskotaan puolueen suosion heijastavan tuoreimpia galluppeja ja kannatuskäyriä. Kaikille äänestäjille ei ehkä ole selvinnyt keiden asiaa puolue ajaa. Osalle se näyttäytyy suuryritysten edustajana, osalle taas (liian) kosmopoliittisena vaihtoehtona ja joillekin useammat vaalit äänestäneille tarkanmarkan kamreeripuolueena 90- ja 00-luvun nykyisen presidentin ollessa puolueen puheenjohtaja ja valtionvarainministeri. Perussuomalaisten suosion osalta samat gallupit näyttäisivät, että kannatuksen kasvu olisi heidän osaltaan taittumassa. Onko syy se, että uusia poliittisia avauksia ei ole juurikaan mediassa muuten näkynyt, kuin tuttu teema maahanmuutto, vai se, että muut avaukset ja ohjelmat eivät saa julkisuutta?
Politiikassa mielikuvat ovat sitkeässä, ja se voi olla jokaisen puolueen ja ehdokkaan rasite. Nykyasetelmaa haastaa pienpuolueista Liike Nyt ja leikattavaa löytyy -listan tehnyt Liberaalipuolue. Kokonsa puolesta kyseiset puolueet – vaikka hyvin menestyisikin – eivät pysty suurella todennäköisyydellä asetelmaa suuresti haastamaan. Äänestäjä yleensä miettii, että onko hänen äänellään mitään merkitystä jos se kohdistuu pienpuolueeseen, ainakin jos tavoite olisi saada "oma” kansanedustaja valituksi. Kuitenkin näilläkin puolueilla voi olla suuri välillinen vaikutus siihen, mikä puolue nousee suurimmaksi. Tiukassa vaalitaistelussa pienikin äänimäärän leikkaus voi johtaa siihen, että ennakkoon vahvemmaksi kaavailtu puolue sijoittuu hopealle. Se oikeus toki äänestäjälle aina suotakoon, onhan pienpuolueen äänestäminen aina viesti ”johtaville puolueille” että nykymenoon ei olla tyytyväisiä, ja äänestäjä on turhautunut siihen, ettei nykyinen puoluejärjestelmä anna ns. ”rahalle vastinetta”.
Olisiko ratkaisu sitten Ruotsin kaltainen blokkivaalit? Siinä on omat haasteensa, jos varsinkin on blokkeihin kuulumattomia puolueita, mutta lähtökohtaisesti äänestäjän pitäisi Ruotsissa siis tietää millaista politiikkaa äänestämänsä blokki ajaa. Suomessa kun vaalien lopputulos voi olla sinipunaa, punamultaa, porvaria tai sateenkaarta. Toisin sanoen, äänestäjä ei tiedä äänestäessään millaiseksi tuleva hallituksen neljän vuoden kausi muodostuu.
Ehkä suurimman sysäyksen todennäköisesti suurimpaan vaaliteemaan antoi tuore valtionvarainministeriön meno- ja rakennekartoitus sekä verokartoitus. Näin ollen näissä vaaleissa tullaan puhumaan valtion taloudenpidosta jolla on myös omat seuraukset, niin äänestäjän omaan talouteen, mutta myös kuntiin ja tuoreisiin hyvinvointialueisiin sekä niiden tarjoamiin palveluihin. Joka tapauksessa vaalikevät pakottaa puolueet ottamaan kantaa kansalaisia askarruttaviin huoliin. Todennäköisesti maanpuolustuksesta ollaan enemmissä määrin yhtä mieltä, muut politiikan alueet aiheuttavatkin sitten keskustelua ja kannanottoja. Näin ollen, vaikka hallituspohja vaihtuisi, ei välttämättä nähdä suuria muutoksia tulevaisuuden suurissa poliittisissa suuntalinjoissa.
Elämme siis poliittisestikin mielenkiintoista aikaa, ja vajaan kuukauden päästä olemme viisaampia tässäkin suhteessa. Sitä odotellessa taloustilanne elää omaa elämäänsä ja korot nousevat. Osakekurssit eivät oikein tiedä noustako vaiko laskea. Sen sijaan talouden kasvu on hiipunut ja asuntohinnat edelleen vahvasti laskusuunnassa. On vaikea nähdä nopeaa muutosta tilanteeseen, sillä nousussa olevat korot – vaikka ovatkin edelleen varsin maltillisella tasolla – pitävät huolen siitä, että asunnon hankkiminen ja sen lainalla maksaminen on nyt ja tulevaisuudessa huomattavasti kalliimpaa kuin vielä vuosi sitten. Aika näyttää, kuinka syvä asuntohintojen pudotus lopulta tulee olemaan.
Nousseista koroista huolimatta Siltarahan yritysrahoituksen hinnat on pystytty pitämään vakiintuneella tasolla. Tämä hyödyttää lainanottajia, sillä ero esimerkiksi kallistuneeseen pankkirahoitukseen on pienentynyt. Lisäksi myöntökriteerit ovat ennallaan. Näin ollen muuttunut talous ja korkoympäristö ei ole koitunut yritysluototuksen tappioksi. Ainakin yksi positiivinen havainto nykyisessä huomattavan synkässä talouden kokonaiskuvassa. Toivottavasti myös mahdollisimman monen pienyrityksen liiketoiminta kehittyy suotuisasti. Siitä hyötyy koko Suomi.
