Rupesin laskemaan, kuinka paljon aikaa on kulunut viimeisestä blogipostauksesta ja siitä kun viimeksi kerroin kuulumisia. Tuntui ikuisuudelta, vaikka aikaa onkin kulunut reilu kuukausi. Siinä ajassa kerkeää suhteellisen paljon. Tai jos helsinkiläisiltä tietyömaa-urakoitsijoilta kysyy, niin hädintuskin kerkeää vatupassia löytää. Sillä näkymä kodin ikkunasta kadulle ei ole juuri muuttunut, mutta omalla urheilijan polulla on tehty vähintäänkin peruskorjaus ja uudet liittymät.
Taisin jäädä viimeksi tilanteeseen, jossa alkukauden kisat olivat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle. No tilanne ei siitä varsinaisesti ainakaan heti räjähdysmäisesti muuttunut. Rukan mailmancup jäi välistä Suomen cupin limbon jälkeen ja olikin aika kääntää katseet tuttuihin maailmancup tarkkailuihin Imatralle. Siellä oli tarjolla jälleen edustuspaikka maailmalle. Lähdin kisoihin aika luottavaisin mielin, sillä olin voittanut kisat kolmena vuotena putkeen. En ollut luottavainen siksi että olin varma voitostani, kaukana siitä, mutta ainakin konsepti oli selkeä ja rehellinen. Tulos tai ulos. No itse kisoissa oli jo parempaa kulkua, mutta kunto ei ollut vielä finaaliin asti riittävä.
Tämän jälkeen olikin otettava muutama askel taaksepäin. Siirryin treenitauolle ja odottamaan joulua. Treenasinkin kovaa seuraavat viikot. Elämä oli nastaa, kun sai vaan tehdä treenejä, syödä ja keskittyä palautumiseen. Oikeastaan jollain tavalla nautin tilanteesta. Sain ottaa täysillä syyn itseeni, harjoitella aamusta iltaan ja kontrolloida tilannetta. Kelit etelässä eivät varsinaisesti joulun alla aamuisin huutaneet mun nimeä lenkille, mutta halu muuttua oli kovempi kuin halu mukavuuteen. Kuka loppu viimein tykkää mukavuudesta, jos se ei ole ansaittu. Olen koittanut viime aikoina ottaa asiat asioina. Sitä pystyy uhriutumaan aina, kun asiat ei mene toivotulla tavalla. Aina voi selitellä, miten vika oli muissa tai kuinka itseä on kohdeltu väärin. Ja niin olen itsekin tehnyt. Toinen vaihtoehto on hyväksyä puutteet ja alkaa tekemään asioita sen eteen, että asiat muuttuisivat parempaan. Selittäjät selittää ja tekijät tekee -yksinkertaista. Ei pidä pelätä päivää, jolloin on menettänyt kaiken saavutetun vaan sitä kun ei ole enää tavoitteita tai suuntaa.
Vuoden vaihtuessa olimme lähdössä Skandinavia cupiin Ruotsiin. Se oli tärkeä näyttökilpailu tulevia maailmancup kisoja varten. No, ne kisat peruttiin pakkasen takia. En tiedä ajatteliko joku että pohjoisruotsalainen sää tammikuussa vertautuu johonkin Malibuun, kun keskilämpötila siellä huitelee -20 asteessa. Näyttökilpailut siirrettiin Tampereelle. Se tarkoitti tietenkin sitä, että piti voittaa. Menin kisaan avoimin mielin ja onnekseni huomasin, että kroppa toimii taas pitkän ajan jälkeen. Kokemuksen, taktiikan ja hyvän suksen ansiosta voitin koko kilpailun. Kuulin kilpailun jälkeen huuteluja, kuinka paras ei voittanut ja että voitin väärin, kun lähdin viimeiseen laskuun ensimmäisenä. Onnekseni urheilussa ei ole palkintoja jaettu vielä muun, kuin tuloslistan perusteella. Selittelijät selittää ja tekijät tekee.
Seuraavaksi siirryin jo tänne Italian Livignoon valmistautumaan maailmancupiin. Kilpailut ovat reilun viikon päästä St Moritzissa, joka on kisakalenterissa nimeltään Engadinin maailmancup 2025. Minun paraatimatka, eli miesten vapaan sprintti on ohjelmassa lauantaina 25.1.2025. En tiedä mitä tuloksia tuleman pitää, mutta mennään nöyränä ja kunnianhimoisena viivalle!
Vuosi 2024 on päättymässä ja on aika kiittää asiakkaitamme luottamuksesta, sillä olemme saaneet kotimaisena avainlippuyhtiönä rahoittaa kotimaista pk-sektoria miljoonilla euroilla tänäkin vuonna – kiitos, olette valinnallanne tukeneet suomalaista työtä. Samalla olemme tehneet ennätyksen, mitä tulee positiivisiin lainapäätöksiin yhden kalenterivuoden aikana.
Toivotamme asiakkaillemme ja yhteistyökumppaneillemme rauhallista joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta 2025!
Palvelemme maanantaina 23.12.2024 klo 14 asti, ja seuraavan kerran olemme paikalla perjantaina 27.12.2024. Lainanhaku on kuitenkin avoinna myös jouluna, ja lainahakemukset käsittelemme joulun pyhien jälkeen.
Moikka! Syksy on sujahtanut vauhdilla. Syksy tuntuu olevan yleisurheilijalle kuin uudenvuoden alku. Asetetaan uudet tavoitteet ja tehdään suunnitelmia niiden saavuttamiseksi. Uuden kauden alkaessa tuntui myös kalenteri täyttyvän monenlaisella muullakin hoidettavalla asialla.
Kulunut syksy on ollut ehkäpä urani antoisin. Olen nauttinut suurella sydämellä tekemisestäni. Syitä tähän on varmasti monia. Jotta ajatuksiani ja näkemyksiäni pystyisi ymmärtämään, on varmasti kelattava rullaa hieman taaksepäin. Kilpailukauteni talvella 2024 oli monessa suhteessa vaihtelevainen. Olin paljon sairaana, pääkisoja jäi väliin ja maailmancupin kilpailuja tuli vähän. Kausi oli myös onnistunut. Ne kilpailut, jotka pääsin kilpailemaan, olivat todella hyviä. Hiihdin normaalimatkojen kilpailuissa selkeästi urani parasta vauhtia, voitin Finlandia hiihdon ja SM-hopeaa sprintissä Vantaalla sekä sijoitun Lahden maailmancupissa 20. parhaan joukkoon.
Tiistaina käytiin Amerikassa presidentin vaalit ja yön ajan tuloksia laskettiin. Varmaan lasketaan ja tarkistetaan vieläkin, mutta tulos on jo selvillä. Donald Trumpista tulee Amerikan Yhdysvaltojen 47. presidentti. Toiseen kertaan, sillä hänhän joutui pitämään välikauden Joe Bidenin ajaksi. Vaalien tulos oli lopulta murskavoitto Trumpille vaikka gallupit koittivat todistaa muuta. Lähes kaikki vaa’ankieliosavaltiot menivät Trumpille ja lopputulos ei jättänyt mitään jossiteltavaa, kuten viimeksi neljä vuotta sitten kun Biden voitti niukasti.
Huh, olipa vauhdikas kesä! Peräti jo kolmas kilpailukesäni 800 metrin juoksijana tuli päätökseen viime sunnuntaina Zagrebissa, Kroatiassa. Vauhdilla on kesä hurahtanut, mutta on sen aikana tullut paljon koettuakin. Tavakseni on tullut reflektoida mennyttä kautta kilpailukauden päätyttyä ennen katseiden kääntämistä kohti seuraavia tavoitteita. Haluan jakaa teillekin ajatuksiani kuluneesta vuodesta.
Elokuun viimeiset lämpimät päivät ovat käsillä ja viimeistään nyt alkavat loputkin kesäloman viettäjät olla takaisin sorviensa ääressä. Uutta tarmokkuutta tarvitaankin Suomen talouden nostamiseksi uudelleen kasvu-uralle. Taantuma on kestänyt jo jonkin aikaa, mutta vihdoin kesän aikana on sentään tapahtunut positiivisia asioita talouden saralla. Tärkeimpänä ehkä Euribor-korkojen merkittävä lasku huippulukemista. Toki nollaan on vielä matkaa, eikä sinne välttämättä enää päästäkään, mutta yhtä kaikki asuntovelallisten korkokulut tulevat nyt lopulta pienenemään merkittävästi seuraavien koron tarkistuksien myötä. Tämä saa taloustilanteen tuntumaan ainakin sen hitusen paremmalta. Inflaatio on myös taantunut samaan aikaan lähes miinusmerkkiseksi. Kustannustaso on näin ollen maltillisempi, eikä ainakaan ole merkittävästi enää nousussa.
Asuntomarkkinoilta on myös kesän kuluessa kuulunut merkkejä kaupankäynnin vilkastumisesta ja uusia asuntolainoja on nostettu kasvavaan tahtiin. Taantuma saattaa näiden lukujen valossa olla jo ohi. Tosin tulevat kuukaudet tulevat näyttämään, onko orastavalle optimismille jo katetta? Myös arvopaperimarkkinoilla kehitys on tasaantunut ja hienoista nousuakin voi olla taas odotettavissa pitkän taplaamisen jälkeen. Toki markkinoilla ja maailmantilanteessa ylipäätäänkin on edelleen huomattava määrä epävarmuustekijöitä, jotka tuskin ovat poistumassa. Etenkin maailmantilanne on hyvin epästabiili ja konfliktit voivat edelleen eskaloitua. Vähiten jännitettä ei aiheuta se, että meillä Suomella on yhteistä rajaa itänaapurin kanssa reilu 1300 kilometriä.
Tehtävää toki riittää. Kansantaloutemme ei ole erityisen elinvoimainen. Siitä osoituksena vaatimaton kasvu jo vuosien ajalta. Tilanne on muuttunut peräti niin, että edes hiukan positiivisista kasvuluvuista pitää jo olla tyytyväinen. Sote-tilanne on surkea ja valtiontaloutta pyritään tasapainottamaan epäsuosituilla säästötoimilla. Asetelma on ikään kuin lose – lose. Jos säästetään, niin se on huono juttu, kun monien toimeentuloon ja etuuksiin sekä palveluihin kajotaan. Jos taas ei säästetä, niin sekin on huono juttu, koska valtiontalouden alijäämä vain kasvaa entisestään.
Pienyrittäjää arvostetaan….vain juhlapuheissa
Suomen talouden rakenne on aina tupannut olemaan sellainen, jossa korokkeelle nostetaan valtio ja suuret vientiyritykset. Suomi elää viennistä ja metsästä on meikäläisittäin tuttu teesi. Valtio on sitten kerrytetyn tulovirran paras käyttäjä, eli veroja on hyvä saada kerättyä maksimaalinen määrä. Tästä taas viimeisimpänä esimerkkinä arvonlisäveron korotus syyskuun alusta 25,5 prosenttiin. Korotus ei taas ikävä kyllä yhtään helpota pienyrittäjien asemaa ja kotimaista kulutusta. Mutta, ei mitään uutta auringon alla. Eipä Suomessa koskaan oikein ole arvostettu pienyrittäjiä ja palvelusektoria. Ne ovat ikään kuin välttämättömiä pahoja. Yritysten vahtimisessa on paljon työtä ja vähän tuloja, ajatellaan. Mitä taas tulee palvelusektoriin, niin Suomessa on aina totuttu siihen, että ihmisten on hyvä osata tehdä mahdollisimman paljon kaikki itse, pois lukien toki ammattilaispalvelut, joiden luvanvaraisuutta kyllä säädellään ja valvotaan kiihkeästi. Ravintolat taas esimerkikisi ovat paheellisuuden pesiä, monen päättäjän mielestä ne voisivat aivan hyvin olla kiinni. Tämä asenne konkretisoitui erinomaisesti koronapandemian aikana, jolloin päättäjät korkeinta johtoa myöten sujuvasti puhuivat ravintoloista kuppiloina. Eihän toki Suomessa pidemmillä ravintolaillallisilla käydäkään juuri muuten kuin yritysten edustusrahoilla, rahvas käy ravintolassa lähinnä mäkkärissä ja kebab-kioskeilla.
Toivottavasti tulevaisuus näyttäytyisi jälleen valoisempana myös pienyrittäjillä. Oli taantuma tai ei, rahoitusta ainakin on hyvin edelleen saatavilla. Kotimaisen kuluttajan täytyisi nyt vaan yhä ponnekkaammin käyttää rahojansa suomalaisen yrittäjän tuotteisiin ja palveluihin arvonlisäveron korotuksestakin huolimatta.
Siltaraha Oy jatkaa sponsorointisopimuksiaan kahden suomalaisen huippu-urheilijan kanssa
Siltaraha Oy lähti viime vuoden lokakuussa sponsoroimaan kahta suomalaista huippu-urheilijaa, Eveliina Määttästä ja Verneri Suhosta. Olemme iloisia, että yhteistyömme urheilijoiden kanssa vielä jatkuu, sillä jatkamme sponsorointisopimuksiamme molempien urheilijoiden kanssa myös seuraavalle kaudelle.
Heinäkuun lopun ja elokuun alun sateiden myötä alkaa kesä kääntyä pikku hiljaa syksyn puolelle. Suurin osa lienee jo palaillut “sorvin ääreen”. Suomen kesä on tunnetusti lyhyt, mutta vähäluminen. Sitä se oli tälläkin kertaa. Syksy saa vääjäämättä ja sen myötä alkaa pohdinta siitä, mikä on taloustilanne ja mitä talouden rintamalla lienee tapahtumassa.