Vuosi 2020 on muodostumassa käänteentekeväksi ajanjaksoksi modernin historian kulussa. Korona-viruksen takia maiden sisäiset ja keskinäiset dynamiikat ovat menneet kertaheitolla uusiksi ja lisäksi ja ennen kaikkea julkisen sääntelyvallan rooli on korostunut entisestään ja hyvä veikkaus on, että kehityssuunta tulee jatkumaan nykyisellä polulla pitkälle tulevaisuuteen.
Itse asiassa todelliset ensi askeleet sääntelypohjaista kapitalismia ja markkinataloutta otettiin jo finanssikriisin pyörteiden keskellä, kun keskuspankkien keinovalikoimaa laajennettiin ja lisättiin. Sen jälkeen ei paluuta aikaisempaan ole enää ollut, vaikka monet ovat jääneet vielä vanhaan todellisuuteen luullen, että korot palaavat vielä vanhalle korkealle tasolle tai että pörssikurssien kehityksen ratkaisee ensisijaisesti yritysten mikrotalouksien ja kansantalouden näkymät. Ei se mene enää näin. Tänä päivänä, alkaen vuodesta 2008, määräytyvät korot ja pörssikurssit valtionjohdon ja keskuspankkien toimien perusteella. Vaihtoehtoja ei juuri ole, korkoja ei voi enää päästää nousemaan, kun on totutettu toimijat nollakorkoihin. Velkaisuus on vaan liian korkealla tasolla läpi talouksien, niin yritysten, kotitalouksien kuin valtioidenkin. Merkittävät koronnousut eivät olisi mahdollisia aiheuttamatta suurta tuhoa talouteen. Näin ollen sitä ei voi päästää tapahtumaan.
Yhtä lailla markkinoita, pörssejä ei voi päästää hallitsemattomasti romahtamaan, muutoin koko hauras korttitalo voisi romahtaa arvaamattomin seurauksin. Jokainen pystyi huomaamaan tämän keväällä, kun COVID-19 huolet vaikuttivat syöksevän paitsi taloudet, myös pörssit syvälle pimeyden uumeniin. Romahduksesta toivuttiin nopeammin ja rajummin kuin koskaan aikaisemmin historiassa keskuspankkien ja valtioiden aloitettua rivakat elvytys- ja pelastustoimet. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi mitkä tahot määräävät korkojen ja kurssien käyttäytymisen. Vapaasta markkinoiden toiminnasta olisi jo lähinnä irvokasta puhua.
Talouselämä on siis muuttunut viime vuosikymmenenä huomattavasti säännellympään suuntaan ja valtiosektori on ottanut yhä suurempaa roolia. Kehityskulku on vain korostunut ja kiihtynyt entisestään Koronan myötä. Siinä missä yrityksiltä markkinat sulavat alta rajoitustoimenpiteiden ja pelon ilmapiirin seurauksena, voi valtio kompensoida, ottaa nollakorkoista velkaa rajattomia määriä elvytyksen ja talouden pelastamisen varjolla, ja näin talouden dynamiikka taas siirtyy piirun verran keskusjohtoisempaan suuntaan. Kukaan ei juuri kyseenalaista valtion toimia kriisitilanteessa, kun talouden toiminta täytyy varmistaa. Romahdusta ei halua luonnollisesti kukaan. Samalla tullaan kuitenkin yhä riippuvammiksi tulevistakin pelastustoimista ja talouden normaali dynamiikka ei pääse enää toimimaan vapaasti.
Pitkällä aikavälillä talouteen synnytetään tehottomuutta vääränlaisen tekohengityksen takia. Sijoittamisesta, ja ennen kaikkea vielä asuntosijoittamisesta, on tullut yhä suositumpaa, ja miksi ei kun osakemarkkinoilla ei tunnu enää olevan normaalia riskiä, vain tuottoja ja toisaalta asuntosijoittajat ymmärtävät, että valtiovalta ei päästä kasvukeskusten asuntomarkkinoita romahtamaan. Sen sijaan asumiseen syydetään niin suuret määrät rahaa valtion toimesta, että nousevat vuokratuotot ovat käytännössä varmistettu. Onko tämä tervettä kehitystä, se onkin sitten toinen juttu.
Koronan tiimellyksessä väliinputoajien rooli on varattu pienemmille yrityksille, jotka toimivat riskialoilla. Matkustus ja ravitsemus on saanut kauhulla katsella vierestä, kun rajoituksia ja testauspakkoja sekä karanteeneja asetetaan terveysviranomaisten toimesta. Kevät oli jo hurjaa aikaa, ja syksyllä painajainen jatkuu. Palvelusektorilla on muutenkin haasteita ja alan työntekijöillä on karut ajat, kun tulevaisuus on vielä pimeän peitossa.
Perinteisesti palvelusektori ei ole kuitenkaan Suomessa, tee-se-itse kulttuurin kehdossa, herättänyt juurikaan sympatioita, joten yleisen kansallisen asenteen nimissä ei ole kummoinen ihme, että sektorin pelastustoimet eivät ole olleet päättäjillä ensimmäisenä mielessä. Ravintolatkin miellettään vielä edelleenkin Suomessa kulttuurista pääomaa kehittävien kokoontumisen mahdollistamisen mukavan illanvieton tyyssijojen sijaan ihan vaan ”kuppiloiksi”, kuten keväällä kuultiin pääministeriä myöten hoettavan. Sama asenne vaivaa yleisemmin pk-yrittäjyyttä kohtaan. Toivottavasti Korona joskus hellittää ja myös yritykset saavat toimintaedellytyksensä takaisin. Se on kuitenkin varmaa, että monen pienen yrityksen kohdalla markkinoiden annetaan toimia ja Korona koituu kohtaloksi. Toivottavasti selviämme kuitenkin mahdollisimman pienillä vaurioilla.
